TRAUMA- JA DISSOSIAATIO-OIREET JA NIIDEN HALLINTA

Trauma oireilee monin erilaisin tavoin: keskittymiskyvyttömyytenä, hajamielisyytenä, muistikatkoina, riippuvuuksina, paniikkina, syömishäiriönä, kipuina, epäluottamuksena, tunnottomuutena, aistiharhoina, masennuksena, uupumuksena. Ei olekaan yllättävää, että oirekuvausten perusteella traumatisoituneen on mahdollista saada hyvin monenlaisia psykiatrisia diagnooseja.

Dissosiaatiohäiriöille on psykiatrisissa tautiluokituksissa (ICD-10 ja DSM-IV) olemassa diagnoosikuvaukset. Dissosiaatiohäiriöillä tarkoitetaan tällöin ihmisen ajatusten, tunteiden tai tekojen erillisyyttä tai irrallisuutta. Tässä yhteydessä käsittelemme nk. rakenteellista dissosiaatiota, jolla tarkoitetaan tietyn tyyppistä traumaan liittyvää persoonallisuuden rakentumisen tapaa. Kun ihminen traumatisoituu, hän ei pysty sisäistämään tapahtunutta osaksi omaa elämänhistoriaansa. Persoona jakautuu osiin, joista vain jotkut kantavat traumamuistoja, kun taas toiset osat toimivat täysin niistä erillään. Tästä näkökulmasta elämää häiritseviä oireita aiheuttaa juuri tämä systeemin rakenteellinen erillisyys, jota traumatisoitunut yrittää pitää poissa tietoisuudesta. Oireita siis syntyy, kun traumamuistot ja -tunteet tunkeutuvat traumatisoituneen tajuntaan – dissosioitunut systeemi ikään kuin vuotaa. Traumaoireet ovat rakenteellisen dissosiaation näkökulmasta siis yhtä kuin dissosiaatio-oireet. Sellaiset dissosiatiivisiksi katsotut oireet kuten takaumat, poissaolo tai tunnottomuus ovat vain traumaoireiden jäävuoren huippu.

Traumatisoituneet ihmiset oireilevat monin eri tavoin: fyysisesti, psyykkisesti, tunne-elämän ja ihmissuhteiden tasoilla. Joku nimeää oireensa takaumiksi, joku puhuu triggeröitymisestä. Yksi puhuu traumaoireista ja toinen dissosiaatio-oireista. Traumalla tarkoitetaan yksilössä syntyvää ja ilmenevää emotionaalista vauriota, joka syntyy silloin, kun ihminen kohtaa ylitsepääsemättömän tilanteen tai tapahtuman tai elää turvattomassa tai väkivaltaisessa kasvuympäristössä. Tällaisessa traumatisoivassa tilanteessa syntyvä emotionaalinen vaurio reaalistuu tietynlaisena persoonallisuuden rakenteena: persoonallisuus rakentuu siten, että persoonallisuuden osat jäävät toisistaan erillisiksi. Kukin osa jää kantamaan tiettyä tunnetta tai toimintaa, ja traumatisoitumisen seurauksena persoonallisuus siis jakautuu osiin. Tätä tilaa kutsutaan persoonan rakenteelliseksi dissosiaatioksi, josta voidaan puhua myös traumaperäisenä dissosiaatiohäiriönä.

Rakenteellisessa dissosiaatiossa traumaa kantavia osia kutsutaan emotionaalisiksi persoonallisuuden osiksi (EP eli emotional part of personality), joita normaalielämää elävä persoonallisuudenosa (ANP eli apparently normal part of personality) ei välttämättä pysty pitämään kokonaan poissa tietoisuudesta. EP-osat tunkeutuvat arkielämään näyttäytyen mitä erilaisimpina oireina: keskittymiskyvyttömyytenä, hajamielisyytenä, muistikatkoina, riippuvuuksina, paniikkina, syömishäiriöinä, kipuina, epäluottamuksena, tunnottomuutena, aistiharhoina, masennuksena, uupumuksena.

Dissosiaatio-oireita on niin monenlaisia, että oirekuvausten perusteella on mahdollista saada hyvin monenlaisia psykiatrisia diagnooseja. Oirekuva voi sopia esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön, epävakaan persoonallisuuden, masennuksen, skitsofrenian, päihderiippuvuuden, syömishäiriön, ahdistuneisuushäiriön, paniikkikohtausten, pakko-oireisten häiriöiden tai tarkkaavaisuudenhäiriön diagnoosiin. Keskittymällä oireisiin psykiatria kompastuu harmillisen usein siihen, ettei ihmisen elämänhistoriaa ja traumaa tunnisteta tai huomioida. Hedelmällisempi lähtökohta olisi pohtia kaikenlaista traumatisoitumista yhdistäviä piirteitä, esimerkiksi traumaan liittyviä fysiologisia, neuro-, evoluutio- ja kehitysbiologisia ilmiöitä sekä sosiaalisen ympäristön ja muiden ympäröivien elinolojen vaikutusta.

Traumatisoitunut tarvitsee ehdottomasti apua, ja oikean diagnoosin saaminen auttaa ainakin väärää enemmän. Toipuminen ei ole kuitenkaan koskaan diagnoosien varassa, vaan myös omissa käsissämme, asenteissamme, uskomuksissamme, luovissa keksinnöissämme – ja mitä suurimmassa määrin vertaisuudessa.

TRAUMAOIREET, OIREILUN SYYT JA OIREIDEN HALLINTA

Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry pyysi jäseniltään kirjoituksia siitä, minkälaista on heidän elämänsä dissosiaatiohäiriön kanssa: minkälaisia oireita heillä on ja miten he ovat hoitaneet itseään. Disso ry on koostaneet näistä kirjoituksista alla olevan monisteen voidaksemme jakaa kokemustietoa vertaisille, läheisille ja traumatisoituneiden ihmisten kanssa työskenteleville ammattilaisille.

Kirjoittajilla on taustallaan monenlaisia traumaattisia tapahtumia. Tyypillistä on erilaisten traumaattisten kokemusten kasaantuminen samalle ihmiselle. Monet kertovat traumaoireiden taustalla olevan muun muassa lapsuusajan kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä, hoitamatta jättämistä, mitätöintiä, kohtaamattomuutta, ivaamista, kohtuutonta vastuun kantamista pienemmistä sisaruksista, vanhempien alkoholismia, perheväkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, pelon ilmapiiriä tai uskonnollista ahdasmielisyyttä. Kaiken kaikkiaan liian vähäistä turvaa ja kannattelua.

Koosteeseen on koottu oirekirjoa ja apukeinoja oireiden hallintaan. Hallintakeinojakin on erilaisia, ja on hyvä muistaa, että ne ovat yhtä yksilöllisiä kuin oireetkin: itselleen toimivia tapoja löytää vain kokeilemalla.

Klikkaa tästä ladataksesi ja lukeaksesi Trauma- ja dissosiaatio-oireet koosteen >>

Lue lisää täältä: https://www.disso.fi/

”Todelliset siunaukset ilmentyvät usein kivun, menetyksen ja pettymyksen muodoissa. Olkaamme kärsivällisiä ja pian näemme ne niiden oikeissa muodoissa.”

— Joseph Addison

Parantumisen tie | Aurinkotie